lauantai 24. marraskuuta 2012

Ekologinen omatunto

Meidän autossa on nyt viikon ajan kulkenut mukana Lidlin muovikassi täynnä kulahtaneita paitojani. Sellaisia pesukoneessa neliöiksi muuttuneita ja nukkaantuneita trikoopaitoja. Paljon käytettyjä vaatteita siihen nähden, mitä H&M:n paitojen nyt edes odotetaan kestävän jokseenkin hyvännäköisinä. Kassi ei ole päätynyt roskikseen, koska ajoittain kuvittelen, että ehtisin leikellä ne vielä vaikka siivousräteiksi tai kuteiksi ja virkata niistä vaikka uusi vessan matto. No, tänään viimein annoin periksi ja viskasin kassin menemään.

Minulle on todella vaikeaa pistää tavaraa roskiin. Näen silmieni edessä välittömästi ne jätevuoret, joita kaatiksilla on. Siihen samaan kuvaan ilmestyy myös likaisissa vaatteissa kulkeva alle kouluikäinen tyttö, joka perkaa jätekasaa. Okei, ei meillä Suomessa sellaista ole, mutta isossa kuvassa kyse on koko planeetastamme. Siksipä olen yrittänyt parhaani mukaan laittaa tavaraa kiertoon tai niin sanotusti käyttää loppuun.

Ekologinen omatunto on itseasiassa jo vähän muotisana. Se tuntuu kolkuttavan etenkin keskiluokkaisilla kaupunkilaisnaisilla.

Luin taannoin lehtiartikkelin, jossa haastateltiin ammattijärjestelijää. Naisella oli myös hieno englanninkielinen titteli - professional organizer. Ihan totta.  Hänen ja monien muiden samanlaisten ammattina on käydä järjestämässä ihan tavallisten suomalaisten kaappeja. Monet hänen asiakkaistaan kertoivat, etteivät saa tyhjennettyä kaappeja roinasta ekologisten paineiden vuoksi: tuntuu pahalta viedä kamaa tunkiolle ja aiheuttaa jätettä. En siis todellakaan ole ainoa. Kaksinaismoralististahan se toki on laittaa joku muu tekemään likainen työ puolestaan, mutta tapansa kullakin.

Itse pelaan plus-miinus-nolla -peliä omatuntoni kanssa. Voin ostaa uuden paidan, kaapin, kengät, lakanat tai muuta sellaista hyvällä omallatunnolla, jos saan jotain vanhaa kiertoon. Viikko sitten soitin pakolaisten vastaanottokeskukseen, josko siellä olisi tarvetta lakanoille ja pyyhkeille. Vastasivat kiitos ei. Kuulin, että löytöeläintalot ottaisivat lakanoita mielellään vastaan. Pitänee kiikuttaa kissatalolle tekstiilit. Mutta mutta, kumpi kuormittaa luontoa enemmän: Autoralli vajaan kymmenen kilometrin päähän vai pussilakana kaatiksella tai no energiajätettähän se on. Liian vaikeaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti