Ei nimi miestä pahenna, mutta entä antotapa?

Molemmat lapsemme on kastettu kirkkoon. Meille se oli aika helppo päätös, vaikka emme uskovaisia olekaan. Siis sillä tavalla, että kävisimme joka sunnuntai jumalanpalveluksessa tai rukoilisimme iltaisin. En edes tiedä, mitä uskon ja mihin. Mitä loppujelopuksi uskominen on? Liian laaja kysymys nyt tässä pohdittavaksi. Kuulumme siis kirkkoon.

Yllättävää on kuitenkin ollut se, että moneen otteseen olen joutunut selittämään sitä, miksi lapsemme on kastettu kirkkoon? Taidamme olla perheenä vähemmistössä asian suhteen. Karkean arvion mukaan noin kaksi kolmasosaa tuttavaperheistämme kun on valinnut nimen rekisteröinnin ja nimiäisjuhlat.

Koska asiasta raportoiminen muille on jäänyt vaivaamaan minua, aloin pohtia, miksi minun pitää sitä selittää, sillä enhän kyseenalaista muidenkaan valintaa olla kastamatta?

Uskonnolla, uskomisella ja etenkään ev.lut. kirkolla ei mene kovinkaan lujaa esimerkiksi urbaanien kaupunkilaisten keskuudessa. Valloilla on hiljainen sanomaton ajatus, jonka mukaan ev. lut uskominen on jotenkin yksinkertaisen ihmisen hommaa. Vähän junttiakin. Ja luonnollisesti lapsen kastaminen tuollaisten vähäjärkisten joukkoon on ihan vihon viimeinen teko. Kuitenkin samaan aikaan kun yhä useampi nuoripari päivittelee kastamistouhua, muutaman vuoden päästä sieltä punavuorelaiskaksiosta tulee kutsu kirkkohäihin. "Kun se on niin ihanan perinteikästä". Kirkkohäät ja avioliiton siunaaminen ei ikään kuin olekaan kirkollinen toimitus, vaan kiva pikantti lisä siihen hääfiestaan.

Kuopuksen kastetilaisuus oli lämminhenkinen ja kaunis. Pappi otti avoimin mielin ideoitamme vastaan. Hän sanoi, että virret voi jättää hyvin pois, jos ahdistaa, ja yksi kirkkoon kastettu kummi riitti seurakunnalle. Toiset kummit eivät kuuluneet kirkkoon, mutta he saivat myös kummitodistukset. Kirkko, ainakin oman kokemukseni mukaan, on hyvin suvaitsevainen. Itse kerroin papille suoraan, mistä en pidä ja mistä pidän. Mielestäni minulla on siihen oikeuskin, olenhan kirkollisveron maksaja.

Oikeastaan katsoisin, että suvaitsevaisuutta, jota arvona oikeutetusti pidetään coolinaa myös Punavuoressa, löytyykin enemmän kirkosta. En tarkoita, etteikö valinnastamme saisi kysyä, mutta usein ihmetyttää se, miksi utelun liikkeellepanev voima on närkästys?